Tampere
27 May, Monday
14° C

Proakatemian esseepankki

Miksei kukaan ei ole kertonut tätä minulle aiemmin



Kirjoittanut: Iiris Ryhänen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
miksei kukaan ole kertonut minulle tätä aiemmin
Ikigai. Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

 

JOHDANTO   

 

Tämän esseen on toteuttaneet yhdessä Anni Pylkkänen, Kaisa Oksala, Iiris Ryhänen ja Elina Valve. Olemme kaikki halunneet pohtia mielen hyvinvoinnin keinoja sekä tapoja kohdata vastoinkäymisiä. Julie Smith (2022) on kirjoittanut teoksen ”miksei kukaan ole kertonut minulle tätä aiemmin”. Kirjassa kerrotaan mielen eri taitoja kohdata arjen haasteita. Tuomme esiin keinoja jotka herättivät mielenkiintomme ja jaamme omaa pohdintaa ja tutkimustulosta aiheesta.  

 

Motivaatio 

 

Mitä on motivaatio? 

 Toisin kuin saatetaan ajatella, niin motivaatio ei ole synnynnäinen ominaisuus Motivaatio on tuntemus, joka menee ohi niinkuin muutkin tunteemme (Smith, 2022, s.73). Miten se sitten syntyy? Toisin kuin usein ajatellaan, niin päästäkseen liikkeelle motivaatiota ei tarvitse jo valmiiksi olla. Motivaatio syntyy usein vasta liikkeelle lähtemisen jälkeen. 

Liikunta on tärkeää, sen ei tarvitse olla suurta hikiliikuntaa, kunhan keho on liikkeessä ja sen tekeminen tuottaa iloa, eikä se tunnu pakolliselta pahalta. Liikunnan ohella tärkeää on tavoitteellisuus, että on joku jota kohti mennä ja josta innostua. Smith suosittelee tavoitteiden ajattelemista päivittäin. Tavoitteiden ei kuitenkaan tule olla liian haastavia tai epäselkeitä. Hän suosittelee päivittäistä päiväkirjan kirjoittamista. Kirjoittamisen ei tarvitse viedä paljoa aikaa, sen voi tehdä vain muutamalla  lauseella aamuin ja illoin. Aamulla suositellaan kirjoitettavan yksi tai kaksi asiaa jotka aikoo tehdä päivän aikana tavoitteensa saavuttamiseksi. Illalla voi kirjoittaa millaisia tunteita asioiden tekeminen aiheutti. 

Prokastinaatio 

 Jos jokin asia aiheuttaa epämiellyttävää tunnetta, työnnetään se helposti syrjään. Prokastinaatio on aika yleinen ilmiö. Vältellään tehtävää asiaa niin pitkään kuin mahdollista. Jotkut voivat olla hyvin tottuneita siihen ja toimivatkin hyvin paineen alla, kun aikaa ei enää ole. Joillakin prokastinointi aiheuttaa kuitenkin ylimääräistä stressiä, kun tehtävien tekemisen sijaan murehtii siitä ettei tee niitä. 

Prokastinaatio ilmiönä on tuttu kun otetaan esimerkiksi esseiden kirjoittamisen. Osalle niiden tekeminen vaatii vähän ponnistelua, osalle todella paljon. Miksi esimerkiksi juuri esseiden tekoon voi liittyä prokastinaatiota? Tätä kun pohtii, niin herää ajatuksia muun muassa perfektionismista. Kun ei tiedä, että saako tehtyä hyvää jälkeä, niin viivyttää sitä aivan viimehetkille, jolloin huonompi suoritus on ymmärrettävää ajan puutteen takia. Eli kenties se on lopulta epäonnistumisen pelkoa. Paineita lisää myös se, kun esseet ovat julkisia kaikille nähtävinä, tämä ominaisuus on myös rikkaus, jos vain saisi näytettyä oman osaamisensa hyvin näiden kirjoitusten kautta. 

 On olemassa myös anhedoniaa, joka ei ole prokastinaatiota. Andehoniasta kärsivä ei löydä nautintoa ja merkitystä enää lähes millekkään. Edes mielialaa kohottavat asiat eivät huvita, tämä ilmiö näkyy useissa mielenterveysongelmissa, esimerkiksi masennuksessa (Smith, s.75). Onkin tärkeää, ettei ala haukkumaan toista vaikka laiskaksi, kun ei tiedä mikä kaiken takana on. Toiselta voi vaatia hurjasti enemmän ponnisteluita tehdä sama asia, mikä toiselta sujuu helposti. Kannustaminen taas auttaa oikeasti. 

 Kun on tilanne, ettei mikään huvita, mitään ei halua tehdä ja motivaatio on täysin nollissa, niin kannattaa silti tehdä jotain, sillä Smithin mukaan, tämä toiminta käynnistää biologisen ja emotionaalisen muutoksen. Monen ongelmana on se, että on kovin tunteiden viemänä, eikä saa aikaiseksi, jos ei ole suuri motivaatio, jolloin on vaikeaa tehdä asioita rutiinina ja säännöllisesti. Otetaan esimerkkinä vaikka liikunta salilla käyminen. Sen sijaan, että pakottaa itsensä tekemään rankan treenin joka kerta, kun salille menee, niin voisikin ottaa tavoitteeksi vain säännöllisyyden. Menee salille, jos ei huvita, niin on vain hetken ja tekee pienesti, kunhan ilmestyy paikalle. Vaikka salille mennessä ei olisi lainkaan motivaatiota, niin itsensä ylittämisen jälkeen kotiin palaessa mieli on todennäköisesti paljon energisempi ja innostuneempi. Kun voittaa itsensä ja oppii toimimaan tunteista riippumatta ja kokonaiskuvan nähden, on helpomaa tulevaisuudessa ryhtyä uusiin harrastuksiin ja projekteihin. Luottamus itseen ja omiin kykyihin kasvaa. 

 On hyvä pitää levosta ja palautumisesta huolta, sillä Smithin mukaan stressaantuneena on todennäköisempää mennä tunteiden mukana ja unohtaa päämäärät. 

 Valmiussuunnitelma 

Smithin ehdotus siihen, ettei luovuta vaikeissa tilanteissa, on tehdä valmiussuunnitelma. Suunnitelma tehdään niin, että kuvitellaan tavoite ja kaikki mahdolliset esteet sen tavoitteen toteutumiseksi. Jokaiselle esteelle sitten keksitään vastaus, joka välttää näitä esteitä vaikuttamasta negatiivisesti kehittymiseen. Jos tämä toimintasuunnitelma on olemassa, niin heikompana hetkenä luovuttaminen ja huonon motivaation kanssa taisteleminen ovat epätodennäköisempiä. (Smith, s.93) Esimerkkinä voi olla vaikkapa halu käyttää älypuhelinta vähemmän. Voi esimerkiksi suunnitella mukavaa tekemistä niille ajoille, jolloin normaalisti ottaisi älypuhelimen esiin, tai laittaa aikarajoituksia, toki ne voi aina poistaa, mutta lisäävät ajankäytön tiedostusta silloin kun aikaa on mennyt liikaa. Muita tapoja voi olla se, että jos sosiaalisen median selailu on ratkaisu vaikeiden tunteiden siirtämiseen, niin opettelisikin pysähtymään ja tiedostamaan tunteen. Kun hankalan tunteen kanssa istuu, sen hyväksyy ja katsoo sitä neutraalista kulmasta, niin sen voi myös nopeasti päästää pois. Tunteet kun ovat väliaikaisia. 

 

 

Onnellisuutta metsästämässä 

 Onnellisuuden etsiminen lähtee tunteesta, kun ei ole onnellinen. Onnellisuus on normi, jos et koe olevasi onnellinen, “jotain on vialla”. Näihin voi vaikuttaa negatiivisesti yhteiskuntamme suorituskeskeisyys, taikka sosiaalisen median antama vääristynyt kuva “onnellisesta” hyvästä elämästä. Meille myös kaupataan ajatuksia siitä, että olemme onnellisia jos ansaitsemme paljon rahaa. Pysyvä onnellisuus ei ole mahdollista psykiatrin Julie Smithin mukaan. Kaikki elämämme tapahtumat ja niistä tulevat tunnetilat vaikuttavat kuin säätilat meihin, joten koemme jatkuvasti erilaisia tunnetiloja negatiivisista positiivisiin.   

Monien syy terapiaan saapuminen Julie Smithin mukaan on usein se, että elämässään ihminen on “hukassa”. Ei oikein tiedetä mikä vaivaa, mutta jokin on vialla koska elämä maistuu puulta. Tällöin Julie neuvoo perehtyvänsä omiin arvoihinsa. Hänen mukaan emme työskentele tai laadi tavoitteitamme omien arvojemme mukaan.   

Arvojen selvittämiseen on erilaisia työkaluja, Julie esittää kirjassaan kolme työkalua jotka tehdään neljässä vaiheessa.  

KUVIO 1. Smith 2020, 270.)

 

Ensimmäiseessä vaiheessa pohditaan omia perusarvoja, tämä tehtävä on perinteinen. Ympyröit ne arvot jotka tuntuvat itsestä tärkeiltä. Huom! Näissä arvojen miettimisessä kannattaa pohtia, mikä on minulle tärkeää. Ei se mikä on vanhemmillesi tai puolisollesi tärkeää. Silloin pääset lähimmäksi itseäsi. 

KUVIO 2. Smith 2020, 272.)

 

Tämä tehtävä asettaa arvosi arkeesi. Tärkeä työkalu siihen, miten asetat ne omaan elämääsi näkyväksi, ja hahmotat ne paremmin.  

KUVIO 3. (Smith 2020, 273.)

 

Viimeisessä osassa pohdit arvojesi mukaan seuraavia kysymyksiä:  

  • Millainen ihminen olisit mieluiten tällä elämänalueella?  
  • Millaisia arvoja haluat elämäsi kuvastavan?  
  • Mitä haluat ponnistustesi kertovan sinusta?  
  • Minkä myönteisen jäljen haluat jättää ympäristöösi toiminnallasi?  
  • Millaisella asenteella haluat toimia tällä elämänalueella ja mitä ominaisuuksia haluat hyödyntää?  

  

Tämän jälkeen hyödynnetään Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa käytettyä tekniikkaa. Asiakasta pyydetään arvioimaan omat arvonsa asteikolla 0-10. 10 merkitsee erittäin tärkeää ja 0 ei lainkaan tärkeää. Tämän jälkeen arvioidaan 1-10, kuinka hyvin kokee elävänsä arvojensa mukaan elämässään. Tämä usein on iso ahaa elämys siitä kuinka arvojensa mukaan elää.   

  

Miten elämä muutetaan arvojen mukaiseksi?  

 Elämässä valintamme pohjautuvat arvoihin. Tai ainakin merkityksellistä elämää palveleva elämä pohjautuu niihin. Teemme päivän aikana monia valintoja. On helpompaa valita oikein kun tiedostaa omat arvonsa ja niihin pohjautuvat tavoitteensa selkeästi. Saatamme arvostaa terveyttä, mutta annamme mielitekomme vaikuttaa asiaan ja valita asioita jotka tekevät hallaa terveydellemme. Joskus valintojen ääreen on hyvä pysähtyä ja pohtia mikä valintaamme ohjaa. Onko se halumme, tai se mitä joku muu meiltä odottaa. Vai täyttääkö se merkityksellisyyden tunteen elämässämme. Jotta ihminen on todella onnellinen tulisi näiden valintojen perustua syvimpiin arvoihimme.  

Julie Smithin mukaan arvojen mukainen elämä ei löydy tavoitteista, vaan pienistä teoista. Pura rutiinit atomeiksi kirjassa puidaan tätä samaa. Jotta elämämme toimii arvojemme mukaan, on tavoitteet purettava kirjaimellisesti atomeiksi. Ohjaamme toimintamme arkeemme siten, että se näkyy pienimmissäkin teoissamme. Essee rutiineista löytyy tästä.   

Nauti matkasta, älä tavoittele vain voittoa. Silloin kun nautimme matkasta johonkin tavoitteeseen, elämme lähellä omia arvojamme. Arvoja tulee myös tarkastaa tasaisin väliajoin. Ne muuttuvat elämämme kokemusten mukana. Smithin mukaan voit kysyä itseltäsi: “millainen ihminen haluat olla tänään?” ja “mitä aion tehdä tänään edetäkseni haluamaani suuntaan?” Arvojen mukaan eläminen ei välttämättä ole helppoa, sillä meihin vaikuttaa monet odotukset elämässä. Vanhempien tai yhteiskunnan odotukset meistä. Tästä syystä arvojen miettimen kannattaa tehdä siten, että kritisoi arvojaan; ovatko nämä oikeasti minun arvojani?   

Arvot osaksi omaa elämää voi olla hankalaa aluksi. Se saattaa vaikuttaa omaan arkeen tai rutiineihin aluksi, ja muutos saattaa tuntua inhottavalta. Pikkuhiljaa pienten tekojen kautta, arvojen mukainen elämä ankkuroituu omaan identiteettiisi. Identiteetti eli oma kokemus siitä, kuka minä olen? Vaikuttaa siihen kuinka pystymme tavoitteisiimme ja motivaatioon.   

Tämän lisäksi erittäin selkeä todiste onnellisen elämän onnistumisesta löytyy Japanista pieneltä saarelta nimeltä Okinawa. Saarella asuu suhteutettuna asukaslukuun eniten satavuotiaita. Sata vuotiaat myös kertovat elämänsä olevan merkityksellistä. Saaren elintavoista on kirjoitettu kirja Ikigai. Kirjassa ohjataan myös miten voimme itse ohjaavien kysymysten avulla löytää merkityksemme, eli Ikigain.  

KUVIO 4. (Garcia 2020 mukaillen) 

 

Itseluottamuksen ongelmat 

Palautteen vastaanottamisen taito on kirjan mukaan yksi keskeinen elämäntaito.  

Palaute syntyy siitä, että olemme täyttäneet puutteellisesti jonkun odotukset.  

Kommunikoinnin puutteet palautteen antajan ja vastaanottajan välillä saattavat aiheuttaa konfliktin, sillä odotukset ovat olleet erillaiset. 

Kipinän mökkipajassa synty konflikti, sillä ihmisillä oli niin eriävät odotukset mökkipajan sisällöstä. Osa halusi painottaa hauskan pitoa ja tiimiytymistä. Toiset taas vastakkaisesti halusivat työstää strategiaa yhdessä.  

Keskustelimme yhdessä ja mietimme mistä niin eriävät uskomukset mökkipajan sisällöstä johtuivat. Havaitsimme, että emme olleet käyneet koko tiimillä keskustelua vaan kuppikunnittain jolloin tiedonkulku oli ollut vaikeaa. 

  

Mitä sitten, tapahtuu kun ihminen saa palautteen?  

Ihmismieli on rakentunut siten, että me välitämme paljon toisten mielipiteistä.  

Tämä johtuu siitä, että hylkääminen ja yksinäisyys ovat ihmiselle terveysriski.  

Tämän vuoksi onkin luonnollista, että ihmisillä on tapana reagoida rakentavaan palautteeseen stressaantumalla. Muinaisina aikoina yhteisön hylkääminen oli vakava uhka hengissä pysymisen kannalla. 

  

Miellyttäminen on käyttäytymismalli, jonka juuri syy on hylkäämiseksi tulemisen pelko. Miellyttäminen on haitallista ihmiset, joka asettavat muiden edun oman edelle kärsii siitä itse.  

Henkilö jolla on suuri miellyttämisen tarve saattaa alkaa ylitulkitsemaan muita.  

Ylitulkitseminen ajaa henkilön näkemään paheksuntaa ja arvostelua joka paikassa näin hän alkaa itse satuttamaan itseään.  

  

Mitä arvostelun taakse kätkeytyy?  

Miksi jotkut ihmiset sitten arvostelevat toisia?  

Kirjassa kerrotaan, että henkilöt, jotka suhtautuvat kriittisesti toisiin suhtautuvat usein myös kriittisesti itseensä. Toisen arvostelu on itsensä määrittelemistä, se auttaa meitä näkemään itsemme. I 

 Mitä tarkoittaa omanarvontunne?  

”Omanarvontunto on itsetunnon perusta. Terve omanarvontunto perustuu yksilön kokemukseen, että on hyväksytty ja rakastettu omana itsenään. Epäterve omanarvontunto perustuu suorittamiseen ja ulkoisiin tekijöihin” Terapeutti talo 

Akatemialla me teemme oppisopimukset ja Belbin tiimirooli testin. Reflektoimme myös päivittäin tiimin ja itsemme toimintaa. On vaikeaa olla oppimatta mitään uutta itsestään akatemian aikana, sillä reflektointi on iso osa arkeamme.   

Projektien ja onnistumisten kautta itsetunto voi vahvistua ja opiskelu kokemus Proakatemialla voi olla korjaava itsetunnon kannalta.  

Elämässä ei voi välttyä epäonnistumisilta. Proakatemialla vallitsee positiivinen kasvun asenne ja saamme hyvät eväät epäonnistumisten käsittelyyn. On tärkeää, että virheiden tekemisen osaa nähdä kasvun paikkana ja oppimis mahdollisuutena. 

 

Lähteet: 

Smith, J. Miksei kukaan ole kertonut minulle tätä aiemmin. 2022. WSOY. 

Garcia, H. Ikigai. 2020. Gummerrus. 

 

 https://mielenihmeet.fi/toisen-arvostelu-on-itsensa-maarittelemista/ 

https://www.terapeuttitalo.com 

 

Kommentoi