Tampere
21 May, Tuesday
18° C

Proakatemian esseepankki

Yhteiskuntavastuu



Kirjoittanut: Iida Koskinen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

 

 

Yhteiskuntavastuu – Kestävä liiketoiminta

 

Johdanto

 

Yritysten yhteiskuntavastuu on lyhyesti muotoiltuna, yrityksen ottamaa vastuuta toiminnastaan niin omassa yhteiskunnassaan kuin myös kansainvälisestikin. On olemassa ongelmia kuten ilmastonmuutos ja koronapandemia, joita ei kukaan pysäytä yksin, mutta jokaisen pienillä teoilla pääsemme lähemmäs raikkaampaa tulevaisuutta.

 

Yritysten yhteiskuntavastuu nojaa pitkälti vapaaehtoisuuteen, koska sitä ei ole toistaiseksi kirjattu lakiin. Toisaalta osakeyhtiö laissa määritellään, että yrityksen tulee tuottaa voittoa osakkeenomistajille, mutta pois sulkeeko se kuitenkaan kestävää liiketoimintaa, vaikka esimerkiksi ekologisesti toimiminen voi vaatia taloudellista panosta.

 

Yhteiskuntavastuu jaetaan yleisesti kolmeen alaluokkaan, joita on silti hyvä tarkastella ja toteuttaa kokonaisuutena. Taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen vastuu limittyvät toisiinsa pitkälti, koska ekosysteemimme on laaja ja toimintamme vaikuttaa lähes poikkeuksetta aina myös muihin. Pääsemme kuitenkin pitkälle muistamalla, että tämän päivän pienilläkin valinnoilla rakennetaan huomista.

 

Taloudellinen

 

Yritykset vaikuttavat taloudellisesti koko ympärillään olevaan yhteisöön, josta ensimmäisenä mieleen nousevat verot, joita me kaikki maksamme yhteiskuntamme pyörittämiseksi. Yrityksetkin maksavat siis veroja, joka kumoaa aiemman nostoni yhteiskuntavastuiden olevan vapaaehtoista. Toisaalta osa yrityksistä harjoittaa verosuunnittelua, jolla pyritään puolestaan pienentämään verotaakkaa, joka voisi puoltaa vapaaehtoisuutta, eli vapaaehtoisesti voit maksaa veroja enemmän. Onko verosuunnittelun jättäminen yhteiskuntavastuullista vai typerää?

 

Harva yritys ei osta mitään, vaan tuottaisi kaiken tarvitsemansa itse. Yritykset saattavat ostaa toimistotarvikkeita, elektroniikkaa, kiinteistöjä, kulkuneuvoja sekä tietenkin vaihtotavaraa, jota myydään sitten eteenpäin kuluttajille. Suuri kysymys kuitenkin on, mistä ja keltä näitä tuotteita ostetaan. Kun tuotteet ja tarvikkeet hankitaan samasta yhteiskunnasta, maksavat yritykset veroja useampaan kertaa samaan pussiin ja kerryttävät siten kansallista kassaamme. Verojen kertaantumiseen tarvitaan paikallinen yritys/henkilö, joka ostaa/myy toiselle paikalliselle toimijalle, vaikka tuotteet saataisiinkin halvemmalla Kiinasta tilattuna. Voisiko verosuunnittelu tarkoittaakin tulevaisuudessa, että kuinka saamme yhdessä maksettua mahdollisimman paljon veroja omaan yhteiskuntaamme? Tästä tulee kuitenkin pulma mieleeni, onko pienillä yrityksillä mahdollista ostaa paikallista, joka on kalliimpaa vai tyydytäänkö tilaamaan ulkomailta, jolloin ei harjoiteta tulevaisuuden verosuunnittelua. Liiketoiminnan kannattavuus on kuitenkin aina yrittäjästä itsestään kiinni, joten jos liiketoiminnan suunnittelee eri tavalla, voisiko taloudelliset murheet paikallisten kanssa toimimisesta mahdollisesti unohtaa ja saada parhaimmillaan kaikki liiketoiminnat loistamaan.

 

Olisiko myös mahdollista, että työvoima hankittaisiin yhteiskunnan sisältä? On paljon aloja, joissa käytetään ulkomaalaista työvoimaa, joka sitten palkkakuitin jälkeen reissaa takaisin kotimaahansa kuluttamaan rahansa. Helsingissä on myös paljon virosta päivittäin matkaavia työntekijöitä, jotka kuluttavat rahansa eri yhteiskunnassa. On toki yksilölle tärkeää, että hänellä on työ, josta maksetaan, joten jokainen työllistäjä vaikuttaa aina laajempaan kuvaan, mutta myös tässä voimme pohtia vastuitamme. Haluaisin myös haastaa ajattelemaan, mikä on motiivi ulkomaalaiseen työvoimaan tai mikä on motiivi harjoittelijoiden/opiskelijoiden käyttöön. Jos motiivina on, että he ovat halvempaa työvoimaa, voisi liiketoimintaa laskea uudestaan, onko se edes kannattavaa ja voisiko jotain tehdä toisin.

 

Sosiaalinen

 

Työpaikat, joita yritykset luovat ovat jo itsessään niin taloudellisesti kuin myös sosiaalisesti merkittäviä yksilöille, sillä työ on ihmisen puoli elämää. Työ ei itsessään riitä tuomaan henkilölle kuitenkaan lisäarvoa, vaan työn tulisi olla monipuolista ja mielekästä. Siihen vaikuttaa pitkälti yrityksen muu henkilöstö, toimintatavat sekä johtajuus. Henkilöstön tulee olla ammattitaitoista ja pystyä tiimityöhön. Töissä on oltava pääsääntöisesti mukavaa, mutta sen täytyy luoda myös haasteita ja mahdollisuuksia onnistua. Lista täydellisen työnkuvan ja työympäristön luomisen vaatimuksista sen kuin jatkuisi ja olisi vielä kaiken lisäksi yksilöllistä, joten voimme jokainen kuvitella nyt, mitä hyvä työpaikka tarkoittaa. Sen luominen olisi siis sosiaalista vastuullista, kun kaikki voisivat töissä hyvin, jolloin se tukisi hyvinvointia myös vapaa-ajalla. Muuttuva maailma kuitenkin muuttaa myös työkenttää jatkuvasti, joten johtajuuden on muututtava ja muutettava yrityskulttuuria jatkuvasti luodakseen arvoa henkilöstölleen. Pitääkö kuitenkaan pyrkiä täydellisyyteen, jotta voisi sanoa esimerkiksi johtavansa sosiaalisesti vastuullisella tavalla? Vai riittääkö, että Suomessa totut perusasiat ovat kunnossa, kuten työterveys ja lisäkoulutus?

 

Hyvinvoiva ja ammattitaitoinen työntekijä tuo suurella todennäköisyydellä yritykselle enemmän arvoa kuin onneton henkilö, joten hyvään työpaikkaan ja mieluisaan työympäristöön kannattaisi siis panostaa. Varsinkin pienissä yrityksissä vaikuttaa työnantajan resurssien olevan vähäiset, sillä suorittavaa työtä tekevät kaikki. Mutta jos priorisoisimme aikaamme eri tavalla ja palkkaisimme heti henkilöstön hoitamaan asiakaspalvelun ja itse yrittäjinä keskittyisimme kehittämään toimintaa ja pitämään hyvää huolta henkilöstöstämme, voisiko myyntimme nousta jopa järisyttävän korkealle? Lähes kaikille tuotteille ja palveluille löytyy kilpailua ja aina halvempi vaihtoehto, joten se millä voimme pelata ja hakea kilpailuetua onkin asiakkaalle luotu arvo. Jos asiakas kokee asioinnin merkittävänä ja hänelle syntyy siitä positiivinen kokemus, onko se sosiaalisen vastuun kantamista? Jos kassaneiti saa tervehdyksellään surullisen asiakkaan paremmalle tuulelle, onko se sosiaalista vastuuta vai hyviä käytöstapoja? Onko palvelun/tuotteen inhimillinen asiakaspalvelu lisäarvona kilpailutekijä, sosiaalisestivastuullinen vai normi?

 

Ekologinen

 

Lähtökohtaisesti ihminen haluaa toiselle aina hyvää, toteaa Rutger Bergman kirjassaan Hyvän historia. Ihminen haluaa hyvää myös ympärilleen, vaikka onkin itsekäs olento kehittyneessä yhteiskunnassa. Olemme ”vain” epähuomiossa ajaneet maapallomme tilanteeseen, jossa nyt tarvitaan ilmastotalkoita. Lähiaikoina ekologisuus on nostanut päätään trendin omaisesti ja on alettu kiinnittämään huomiota muun muassa hävikkiruokaan, kierrätykseen sekä tuotteiden alkuperään.

 

Kaupoissa lähipäivinä vanhaksi menevää ruokaa myydään usein alennuksella, jottei ruokaa tarvitse heittää roskiin, mutta onko se keksitty ekologisuuden nimissä vai siksi, että kaikista tuotteista saataisiin vähintään omat pois. Vai onko sillä väliä? Tähän on kehitetty myös erilaisia hävikkiruoka applikaatioita, joissa vanhempaa ruokaa myydään. Applikaatiot ottavat osansa myydystä tuotteesta ja myyvät yritykset loput, jolloin ekologisesta teosta saadaan myös rahaa. Saako se olla näin vai pitäisikö ilmastoteot olla talkoita ja hyvää hyvyyttään?

 

Suomessa ollaan jokseenkin jopa edelläkävijöitä kierrätyksen suhteen ja siihen on ajanut vahvasti pullojen ja tölkkien kierrätys, josta saa rahaa. Pienestä asti opetetaan, että kun et heitä pulloa roskiin vaan palautat sen, saat rahallisen palkkion, joka tietenkin motivoi pieniä kulkijoita. Se motivoi myös isompia kulkijoita, sillä tölkeistä 95 % palautetaan oikeaan paikkaan.(https://www.palpa.fi/ajankohtaista/lehdistotiedotteet/vuonna-2020-yli-kaksi-miljardia-palautusta/?Nav=ajankohtaista&type=Vuonna+2020+yli+kaksi+miljardia+palautusta )

Muu kierrättäminen on jatkuvasti kasvussa, mutta luvut eivät ole samanlaisia biojätteen tai muovin kierrätyksen kohdalla kuin pullojen ja tölkkien. Kuten kotitalouksissa niin myös yrityksissä kierrätetään ja kuluttajat ovat kierrätyksessä hyvin valveutuneita ja odottavat jopa yritysten kierrättävän. Onko vastuullista vastata odotuksiin ja mahdollisesti ylittää ne vai tulisiko asiaa tarkastella puhtaasta halusta auttaa luontoa?

 

Pohdinta

 

Pajojen yö sai minut pohtimaan paljolti yrittäjän yhteiskuntavastuuta ja kuinka yritykset voisivat kantaa kortensa kekoon rakennettaessa parempaa yhteiskuntaa. Näen yhteiskuntavastuun olevan minulle yrittäjänä velvollisuus ja tavoite – luoda parempi huominen. En ole kuitenkaan lähtenyt yrittäjäksi, jotta voin talkoilla lopun ikääni, joten yhteiskuntavastuullisista teoista on kassaan kilahdettava. Koen sen olevan rinnastettavissa lääkärin virkaan, joka auttaa ihmisiä, mutta saa kyllä myös korvauksen. Liiketoimintaa on ”vain” suunniteltava, johdettava ja kehitettyä kestäväksi liiketoiminnaksi, jolloin jokainen saa osansa.

 

Ajatuksia esseeseen on kerätty seuraavista lähteistä:

https://areena.yle.fi/1-50281141

Yritysten yhteiskuntavastuu pähkinänkuoressa

Kommentoi